Terveyserot, laatu ja terveydenhuolto
3.1.2012
|
OECD -maiden terveydenhuollon bruttokansantuoteosuusvertailut vuodelta 2009 (oi mikä kielen helmi!) osoittavat, että Suomi on hivenen keskiarvon alapuolella ja alimpana Pohjoismaista. Maltillinen kulurakenne selittyy THL:n osastojohtaja Päivi Hämäläisen mukaan terveydenhuollon henkilökunnan kohtuullisilla palkoilla ja lääkkeiden hintojen aisoissa pysymisellä.
Lainattua 3.1.2012 Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta: "Suomessa julkaistaan OECD-raportteja, joissa menestymme hyvin kansainvälisessä vertailussa. Yksi näistä raporteista kertoo, että Suomi sijoittuu vuoden 2009 luvuilla Pohjoismaiden kärkeen terveydenhoidon kuluja mitattaessa. Raportissa arvioidaan ,kuinka suuri osuus bruttokansantuotteesta (bkt) käytetään terveydenhoitoon. Suomessa terveydenhoidon bkt-osuus on 9,2 prosenttia. Bkt-mittari ei kuvaa lainkaan terveydenhoidon tasoa. Se kuvaa sitä, miten vauras jokin kansakunta on. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on parhaillaan menossa seitsemän Euroopan maan tutkimus, jossa vertaillaan useiden sairauksien hoitotuloksia. Mukana ovat muun muassa sydäninfarkti, aivohalvaus, lonkkamurtumat ja keskosten hoito. Ensimmäisiä tuloksia odotetaan ensi kesänä. Kansainvälisiä ja vaikeasti toteutettavia vertailuja tärkeämpiä ovat vertailut Suomen sisällä. Ne ovat paljastaneet, että saman sairauden hoidossa voi olla suuria eroja eri sairaanhoitopiirien välillä. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin antanut ohjeen, että pieniä keskosia pitää hoitaa yliopistosairaaloissa, sillä niiden hoitotulokset olivat THL:n tutkimuksessa huomattavasti muita sairaaloita paremmat. Parhaillaan THL:ssa ja ministeriössä mietitään, miten saataisiin muutamissa sairaanhoitopiireissä hyviksi osoittautuneet hoitokäytännöt juurrutettua koko maahan. Niin kauan kuin Suomen kaltaisessa maassa terveydenhuollon laadussa on suuria alueellisia eroja, kiinnostus kannattaa kohdistaa enemmänkin erojen supistamiseen kuin kansainvälisten bkt-osuuksien vertailun vahtimiseen." Samassa lehdessä on laajempi uutinen aiheesta, josta käy ilmi, että Suomessa yksityisen terveydenhuollon osuus bkt:stä (2.3, julkinen 6.9) on Pohjoismaiden suurin, mutta olemme kuitenkin OECD -maiden keskiarvon alapuolella hivenen. OECD -maiden kesiarvoa nostaa/vääristää USA:n poikkeava osuus (yksityinen 9.1, julkinen 8.3). Kokonaisuudessa se tarkoittaa, että Suomen terveydenhuollosta 25% on yksityistä, kun muissa Pohjoismaissa 16-19%. Mitä sitten sanoisin: vaikka yksityistäminen on maltillisesti edennyt Suomessa, onko se osaltaan kiihdyttänyt sosiaalisia terveyseroja ja niiden kasvua? Työssä käyvien terveydenhuolto hoidetaan pääasiassa työterveyshuollon kautta, joka on pääsääntöisesti yksityistä ja jonka kustannukset ovat kasvaneet 10% kahden viimeisen vuoden aikana. Elinajan odotteessa on huimat erot eri sosiaaliryhmiin kuuluvien miesten välillä, 13 vuotta. Kansallisesti terveyserojen jatkuva ja hallitsematon kasvu on kestämätön haaste. Premississä 6/2011 Helsingin terveyskeskuksen kehittämisjohtaja Riitta Simoila nostaa rohkeasti esiin kolumnissaan "Uskottavuutta strategioihin" terveyskeskuslääkärikäyntien maksuttomuuden. Simoila toteaa, että se mikä maksutuloissa menetetän, saattaa tulla takaisin halvempina kustannuksina, kun potila hakeutuu ajoissa hoitoon. Muistelen, että Helsingin kokoisessa kaupungissa kerätään asiakasmaksuilla 4.4. miljoonaa euroa. Suuri summa, mutta paljonko se on prosentuaalisesti satojen miljoonien kokonaisbudjetista? Taloudellisten lamakausien aikaan terveydenhuollon bkt -osuudet tuppaavat nousemaan. Se johtuu siitä, että palveluja käytetään enemmän: mielenterveyspalveluja ja muita sosiaalisiin ongelmiin liitännäisiä palveluja. Maltillinen palkkaratkaisu saatiin aikaan 2011 lopulla, joten seuraavan kahden vuoden aikana on työrauha turvattu.
 |