Alkoholi on merkittävin uhka terveydelle

Maaliskuun lopulla julkaistiin Alkoholiongelmaisen käypä hoito -suositus. Suosituksen keskeinen sanoma on, että alkoholiongelma on yhteiskuntamme merkittävimpiä terveysuhkia. Käypä hoito -suositus korostaa mini-intervention eli lyhytneuvonnan merkitystä. Mini-interventio vähentää alkoholin käyttöä merkittävästi kahdellakymmenellä prosentilla suurkuluttajista.

Maailman terveysraportin (2002) mukaan teollistuneiden maiden pahimmat terveysriskit ovat tupakka ja verenpaineongelmat. Kolmannelle sijalle nousee alkoholi.

– Tupakointi on vähenemään päin ja verenpainetautia meillä osataan hoitaa tehokkaasti. Alkoholin käyttö sen sijaan kasvaa koko ajan, ja kulutustottumukset ovat muuttuneet niin, että väkeviä juodaan entistä enemmän. Juominen on edelleen humalahakuista, lääketieteen ja kirurgian tohtori Hannu Alho, Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri, toteaa.

Suomalaisten alkoholinkulutus on selvässä kasvussa. Päätös laskea alkoholin verotusta ei ole vähentänyt tuontia: alkoholia tuotiin vuonna 2004 lähes kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Hannu Alhon mielestä veropolitiikalla on enää varsin vaikea vaikuttaa kulutustottumuksiin. Nyt on muiden keinojen aika.

– Alkoholin mainonta, aukioloaikojen säätely ja vanhempien lapsilleen siirtämät asenteet ovat merkittäviä tekijöitä. Aina ei tarvita lakimuutoksia. Otetaan esimerkiksi jääkiekko-ottelut. Ne muistuttavat lähinnä kaljatehtaan mainoksia, ja panimoteollisuus onkin eräs jääkiekon pää-sponsoreita. Jäähallit ovat enimmäkseen kuntien omistuksessa, ja kunnilla on vapaus päättää, mitä niiden tiloissa tehdään, Alho sanoo.

 

Riskiraja ei ole turvaraja

 

Hannu Alhon puhetta on helppo uskoa, kun lukee tilastotietoja Käypä hoito -suosituksen alusta. Vuonna 2000 alkoholin välittömät kustannukset olivat 700 miljoonaa euroa, ja välillisten kustannusten on arvioitu nousevan huomattavasti korkeammiksi. Alkoholi on syynä vuosittain noin 3 000 ihmisen kuolemaan. Työikäisillä miehillä alkoholi on suurin ennen-aikaisten kuolemien aiheuttaja. Lista sairauksista, joissa alkoholi on osallisena, on vaikuttavan pitkä. Tutkimusten mukaan alkoholin suurkulutus voi vaurioittaa lähes jokaista elintä.

– Maksa ja haima tulevat ensimmäisinä mieleen, kun miettii, miten alkoholi vahingoittaa elimistöä. Tärkein ja helpoimmin unohtuva asia on kuitenkin se, miten jo kohtuullista runsaampi alkoholin käyttö vaikuttaa verenpaineeseen. Kohonnut verenpaine kuormittaa sydäntä ja aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Tämä puolestaan altistaa infarkteille ja rytmihäiriöille, Alho summaa.

Toisaalta kohtuullisen alkoholinkäytön on todettu suojaavan aikuistyypin diabetekseltä, dementialta ja sepelvaltimo- sekä sappikivitaudilta.

– Moni luulee, että kaksi ravintola-annosta päivässä suojaa erilaisilta sairauksilta. Raja on kuitenkin hiuksenhieno, sillä 2–3 annosta on jo terveysriski, Hannu Alho toteaa.

Suomessa alkoholin käytön riskirajaksi on ehdotettu miehillä 40:tä ja naisilla 20:tä grammaa vuorokaudessa. Miesten ja naisten väliset erot riskirajoissa selittyvät lähinnä painon ja vesitilavuuden eroilla.

Alkoholin käytön riskirajat ovat parhaimmillaankin vain sivistyneitä arvauksia. Käypä hoito -suosituksen mukaan riskirajat ovat ohjearvoja, jotka muistuttavat turvallisuudesta takaamatta sitä. Riskirajalla tarkoitetaankin sitä vuorokaudessa nautittua alkoholin enimmäismäärää, joka ei merkittävästi lisää terveyshaittoja. Monien terveysvaikutusten osalta selvää kulutuksen kynnysarvoa ei voida osoittaa, vaan sairastumisen riski saattaa kasvaa jatkuvasti.

Epätarkkoja tai ei, alkoholin käytön riskirajoilla on käytännön hoitotyössä varsin hyödyllinen tehtävä. Niitä voidaan käyttää ohjearvoina alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävässä neuvonnassa.

– Riskirajat auttavat alkoholiongelman toteamisessa, ja käytän niitä muutenkin apuna asiakastapaamisissa, sanoo Helsingin itäisen A-klinikan sairaanhoitaja Asko Alakoskela.

– Etenkin työikäisille myös juomispäiväkirja on hyvä apuväline, se havahduttaa huomaamaan todellisen nautitun alkoholin määrän.

 

Ongelman tunnistaminen on haaste

 

Lohdullista on, että keinoja alkoholiongelman hoitamiseen on olemassa. Kaikki menetelmät eivät välttämättä ole edes kovin kalliita tai työläitä. Suurin haaste on kuitenkin löytää alkoholin suurkuluttajat ajoissa ennen kuin heille kehittyy alkoholiriippuvuus. Perusterveydenhuollossa on suurten potilasmäärien takia tähän hyvät mahdollisuudet, mikäli resurssit muuten ovat riittävät.

– En oikein usko, että alkoholiongelma olisi kovin pitkälle ratkaistavissa tiedotuksen ja valistuksen voimin. Perusterveydenhuollosta pitäisi myös löytyä valmiuksia tunnistaa ja kohdata päihdeongelmaisia. Työterveyshuoltokin on merkittävässä asemassa. Runsaat poissaolot töistä, vatsavaivat, rintatuntemukset, verenpaineen nousu, masennus ja unihäiriöt ovat oireita, jotka ainakin osittain voivat olla alkoholin aiheuttamia, Asko Alakoskela neuvoo.

Käypä hoito -suositus korostaa mini-intervention eli lyhytneuvonnan merkitystä. Mini-interventio vähentää kahdellakymmenellä prosentilla suurkuluttajista alkoholin käyttöä merkittävästi. Hoito voi olla yksi ainoa käynti, mutta tilanteen mukaan tapaamisia voi olla useampiakin.

– Mini-interventiossa on kysymys neljästä asiasta. Ensinnäkin alkoholiongelma pitää pystyä tunnistamaan, ja toiseksi se pitää osata ottaa puheeksi. Potilasta pitää motivoida alkoholin käytön vähentämiseen. Neljäs tärkeä asia on tavoitteiden ja toimintasuunnitelman asettaminen, Hannu Alho selventää.

Sosiaali- ja terveysministeriökin on herännyt huomaamaan mini-intervention edut. STM käynnisti viime vuonna valtakunnallisen mini-interventioprojekti VAMPin. Sen avulla pyritään ehkäisemään terveyskeskuspotilaiden alkoholihaittoja ja parantamaan henkilökunnan osaamista (ks. myös Sairaanhoitaja-lehti 1/2005, s. 30–31).

– Mini-interventiota voi käyttää melkein missä vain. Esimerkiksi HUSin sisätautipoliklinikalla jaetaan kaikille asiakkaille alkoholin käyttöä kartoittava AUDIT-kyselylomake riippumatta siitä, miksi he ovat tulleet hoitoon. AUDIT-kaavakkeesta saatujen pisteiden avulla päätellään, onko potilaalla alkoholiongelma. Suurkuluttajat ohjataan hoitajan vastaanotolle, ja alkoholiriippuvaisille varataan lääkäriaika, Hannu Alho sanoo.

Alkoholiongelman toteamisen apuna voi käyttää myös laboratoriotutkimuksia. Veren tai hengitysilman alkoholipitoisuus, ASAT, ALAT, GT, MCV ja CDT ovat tärkeimmät tutkimukset. Ainoastaan CDT (desialotransferriini) on alkoholispesifinen tutkimus, muita arvoja voivat nostaa esimerkiksi erilaiset maksan sairaudet. GT:tä (glutamyylitransferaasi) ja CDT:tä voidaan käyttää myös alkoholismin hoidon tuloksellisuuden seuraamiseen ainakin miehillä.

 

Psykososiaaliset hoitomenetelmät tärkeimpiä

 

Alkoholismissa erilaiset psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmuodot ovat tärkeitä. Hoito saattaa olla erilaisten menetelmien ja työtapojen yhdistelmä, mutta keskeinen elementti on aina keskustelu ja yhdessä tekeminen.

– Käypä hoito -suosituksessa olisi voinut korostaa vuorovaikutuksellisuutta enemmänkin, Asko Alakoskela sanoo.

Hän itse opiskelee parhaillaan psykoterapiaa, mutta alkoholiongelmaisen hoitoon voi yhtä lailla soveltaa kognitiivista käyttäytymisterapiaa, ratkaisukeskeistä terapiaa, motivoivaa haastattelua tai vaikkapa kahdentoista askeleen mallia. Eri menetelmiä on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä niiden vaikuttavuuden arvioiminen on vaikeaa.

– Isotkaan ulkomaiset tutkimusyksiköt eivät ole pystyneet luomaan luotettavia kriteereitä, joiden perusteella voisi arvioida hoidon vaikuttavuutta tai yksiselitteisesti parasta hoitomuotoa, Asko Alakoskela toteaa.

Eri tutkimusten valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että pari- ja perheterapia ovat tehokkaampia kuin yksittäisen ihmisen hoito. Alkoholismi on sairaus, joka koskettaa sairastuneen koko lähipiiriä, ja joskus lähipiirillä voi myös olla osuus juomakierteen syntymiseen. Psykososiaalisen hoidon tulokset riippuvat terapeutin vuorovaikutussuhdetaidoista. Myötäelävä asenne on parempi kuin vastakkainasettelu, joka syntyy helposti päihdeongelmaisen kanssa keskusteltaessa. Potilaan muutosvalmiuden selvittäminen ja onnistuneen työskentelysuhteen luominen parantavat hoidon tuloksia.

 

Lääkehoito yksi hoidon kulmakivistä

 

Alkoholismin psykososiaalisiin hoitomuotoihin kannattaa nykytietämyksen mukaan yhdistää myös tehokas lääkehoito. Vieroitusoireita hoidetaan alkuvaiheessa bentsodiatsepiineilla. Sairaalaolosuhteissa pätee vielä vanha sääntö: Diapamia kunnes rauhoittuu.

– Moni alkoholiriippuvainen syö huonosti ja elimistö on kuiva. Siksi A-klinikalla annetaan vieroitusoireista kärsiville myös B-vitamiiniä ja magnesium-kaliumvalmistetta, Asko Alakoskela toteaa.

B-vitamiinin eli tiamiinin anto on arkipäivää niin sairaalassa kuin avohoidossa. Suosituksen mukaan sillä ei ole todettu olevan vaikutusta vieroitusoireisiin, mutta se ehkäisee hengenvaarallista Wernicken enkefalopatiaa.

– Tiamiinin rutiininomainen antaminen on tulenarka kysymys. Arvioisin, että 80 prosenttia näistä hoidoista on turhia, sillä vain harva alkoholisti kärsii kliinisesti merkittävästä B-vitamiinin puutoksesta. Tiamiini on kuitenkin halpa lääke, joka ehkäisee kuolemaan johtavaa komplikaatiota. Näistä syistä tiamiinin rutiininomainen antaminen on mielestäni hyvä hoitokäytäntö, Hannu Alho pohdiskelee.

Varsinaiset vieroitukseen käytettävät lääkkeet toimivat kolmella tavalla. Antabuspillerit (disulfiraami) aiheuttavat yhdessä alkoholin kanssa ihon punoitusta, päänsärkyä, pahoinvointia ja sydämentykytystä. Näiden oireiden takia potilaan oletetaan välttävän alkoholia. Opioidiantagonistit vähentävät humalaan liittyvää mielihyvää, jolloin juomahimon ja retkahdusten pitäisi vähentyä. Lisäksi on lääkeaineita, joiden vaikutusmekanismia ei tarkkaan tiedetä mutta joiden on huomattu vähentävän alkoholin himoa. Esimerkiksi epilepsialääke topiramaatti on tällainen.

– Lääketeollisuus on panostanut toistaiseksi huonosti alkoholismin lääkehoidon kehittämiseen. Markkina-aluetta on pidetty pienenä eikä asian laajuutta ole ymmärretty. Esimerkiksi pian markkinoille tuleva uusi valmiste, kannabis-reseptoriantagonisti Rimonabant löydettiin sattumalta, Hannu Alho sanoo.

Tehokkaiden lääkkeiden puuttuessa on edelleen käytössä täysin tehottomiksi todettuja lääkehoitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi ilokaasuhoito ja ihon alle sijoitettava antabus-kapseli.

– On äärimmäisen epäeettistä rahastaa tehottomilla hoidoilla, Asko Alakoskela puuskahtaa.

 

Lyhytneuvonnan sisältö: RAAMIT

 

Rohkeus Potilaaseen valetaan rohkeutta ja uskoa onnistumiseen.
Alkoholitietous Annetaan palautetta ja tietoa alkoholiasioista suhteutettuna potilaan vaivoihin ja löydöksiin.
Apu Avustetaan päätöksessä vähentää tai lopettaa juominen.
Myötätunto Lämmin, reflektoiva, empaattinen ja ymmärtävä suhtautuminen
Itsemääräämisvastuu Potilaan on itse päätettävä vähentää juomista.
Toimintaohjeet Luodaan vaihtoehtoisia strategioita juomisen vähentämiseksi.

 

 

 

Lähde

Alkoholiongelmaisen käypä hoito -suositus 2005

Alkoholiongelmaisen käypä hoito -suositus: www.kaypahoito.fi

VAMP-projekti: www.stm.fi

 


Kirjoittaja: Suvi Hurri

« Takaisin