Kuuhun matkustaminen helpompaa kuin potilaan lääkehoidon arviointi

Kun sairaanhoitaja tuntee muutamien lääkkeiden tärkeimmät yhteisvaikutukset, saadaan aikaan isoja säästöjä ja vähennetään potilaan kärsimyksiä.

Sairaanhoitaja on potilaan tärkein ja läheisin lääkehoidon arvioija. Tehtävä on haastava, sillä potilas ei monesti tiedä, mitä lääkkeitä syö. Sairaanhoitajalta puolestaan puuttuu tietoa lääkkeiden vaarallisista vaikutuksista.

- Sairaanhoitajat tarvitsevat lisäkoulutusta lääkkeiden yhteisvaikutuksista, sillä interaktiot ovat kuuluneet koulutukseen vasta vuoden 1995 jälkeen, sanoo lehtori Alli Puirava, ProEdu Oy:stä. 

Lääkehoidossa arvioidaan, miten lääke on vaikuttanut, onko tullut haittoja, vai onko lääke jäänyt kokonaan vaikuttamatta.

Lääkehoidon arviointia helpottavat muutamat kysymykset, joita sairaanhoitajan on hyvä käydä läpi potilaan ja omaisten kanssa. Materiaali on kerätty Puiravan luennolta, jolle jonotettiin Sairaanhoitaja-päivillä.

 Mitä lääkärin määräämiä ja tai itsehoitolääkkeitä potilas käyttää?

– Melkein 40 vuotta sitten on menty kuuhun, mutta vieläkään meillä ei ole järjestelmää, korttia tai sirua, jossa potilaan lääkitys pysyy tallessa ja ajan tasalla. Tee salapoliisityötä. Katso pussit, nassikat, kortit, reseptipinot, lääkekaappi. Soita kotisairaanhoitoon, omaisille, palvelutaloon. Ei ole yhdentekevää, mitä lääkettä vanhus käyttää.

Käyttääkö potilas luontaistuotteita?

Luontaistuotteet ovat kasvava vaara-ainejoukko. Niitä ei pitäisi antaa ihmisille, joilla on käytössä useampia lääkkeitä. Luontaistuotteet sisältävät lääkkeiden esiasteita ja lääkkeiden kanssa yhteen vaikuttavia osia, eikä niistä tiedetä tarpeeksi.

Mäkikuismalla on yhteisvaikutuksia satojen lääkkeiden kanssa. Se voi olla hengenvaarallinen ihmisille, joilla on siirrännäinen, sillä mäkikuisma estää muun muassa siklosporiinin vaikutusta. Mäkikuisma pitäisi ehdottomasti laittaa reseptille.

Luontaistuotteena myytävä, runsaasti rautaa sisältävä nestemäinen rautavalmiste vähentää vaarallisesti tyroksiinin imeytymistä. Kilpirauhashormonintaso laskee ja vaarista tulee veltto, vaikka piti tulla rautainen.

 Onko lääkehoidon indikaatio edelleen olemassa?

Suomalainen uusii reseptiä vaikka kymmenen vuotta kyselemättä, onko lääke tarpeellinen. Diureettia jatketaan vuosikymmeniä. Vanhainkodeissa on niin kuivia mummoja, ettei heiltä tule edes kyyneliä.

Yhdeltä rouvalta kysyttiin, kun masennuslääke meni kuudetta vuotta, että oletteko vielä masentunut? Rouva ei tiennyt lääkityksestä, mutta muisti indikaation. - Otin sitä silloin, kun Kalle kuoli. Nyt minulla on uusi ukko, enkä ole yhtään masentunut!

Onko potilaalla oireenmukainen lääkitys?

Oireisiin otetaan lääkettä miettimättä, mikä oireen on aiheuttanut. Infektioripuliin (norovirus) ei saa ottaa ripulilääkettä. Lääke pitkittää ripulin kestoa. Infektioripulissa ripuloidaan ja annetaan nestettä, suolaa ja sokeria. Ripulilääkettä tarvitaan vain, jos ajatte Zakopanesta Puolan halki Gdanskiin moottoripyörällä ja epäilette, että muu seurue kyllästyy kykkimään teidän kanssanne joka puskassa.

Ovatko lääkkeiden ottoajat oikeat?

Varsinkin pitkävaikutteiset nitraatit voivat johtaa iltamyöhään otettuina lääkekierteeseen. Isosorbidinitraatti ja - mononitraatti pitäisi ottaa ennen kello 18.00. Jos ottaa myöhemmin, verenpaine laskee liikaa, ihminen menettää yöunensa ja rupeaa käyttämään unilääkettä. Näin tulee iso häiriö elämään pelkästään lääkkeenoton ajoituksesta.

Samoin kolinenergiset Alzheimer-lääkkeet pitäisi ottaa aamulla, sillä illalla donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini saattavat kiihdyttää elintoimintoja liikaa. Ihminen ei pysty nukkumaan, kun suoli supistelee, maha mouruaa, pissattaa ja olo tuntuu touhukkaalta.

Ottaako potilas koko lääkettä?

Ei ole itsestään selvää, että potilas osaa ottaa lääkkeen. Silmätippojen antaminen saattaa olla hankalaa saati, että pitää laittaa ne itse itselleen.

Meillä on paljon vanhoja ihmisiä, jotka käyttävät betasalpaajasilmätippoja (timoli). Kyynelkanava täytyy sulkea huolellisesti, että systeemiseltä vaikutukselta vältytään. Yksikin mummu sanoi, että oikeassa paikassa on, suussa maistuu! Jos betasalpaajatippa maistuu suussa, on tajunnanmenetyksen, pyörtymisen ja sekavuustilan vaara. Silmätippa menee verenkiertoon varsinkin, jos räpyttelee silmiään. Silloin kyynelkanavavan lihas vetää tipan nieluun. Moni mummo tähtää silmään vielä toisen tipan, jos ensimmäinen meni vähän ohi. Silloin onkin tarjolla jo sydänpysähdys. 

Perustuuko psyykenlääkkeiden käyttö asianmukaiseen taudinmääritykseen?

Suomalaisvanhuksille annetaan laitoksissa tuplasti psyykenlääkkeitä verrattuna ruotsalaisiin. Meillä voidaan käytöshäiriöihin antaa vaikka mitä skitsofrenialääkkeitä, vaikka indikaatiolla on yksi ainut risperidoni.

Brittitutkimus kertoi jo 2005, että ketiapiinin käyttö romahduttaa dementoituvan  kunnon puolessa vuodessa. Tutkimusryhmä ei suosittele ketiapiinia enää lainkaan. Joensuussa lääke on vaihdettu turvallisempaan. 

Onko serotoniinioireyhtymän vaara?

Serotoniinisyndrooma on luultua yleisempi. Masennuslääkkeet nostavat elimistössä serotoniinin määrää. Samaa tekevät myös Parkinson-lääkkeet, opioidit ja tramadoli.  Serotoniinioireyhtymä on hengenvaarallinen tila, joka voi kehittyä erityisesti moklobemidin ja SSRI-lääkkeen yhteisvaikutuksena.

Oireita ovat vatsankouristukset, vaikea ripuli, sekavuus, kooma, puhehäiriöt, kuumeilu ja pakkoliikkeet. Varsinkin tramadoli ja masennuslääke yhdessä vaativat tarkkaa seurantaa.

Käyttääkö potilas bentsoja?

Muualla maailmassa bentsodiatsebiinien käyttöä on vähennetty, mutta Suomessa vain lisätään! Diatsepaamia, nitratsepaamia ja klooridiatsepoksidia ei pitäisi vanhuksille antaa  lainkaan, sillä niillä on pitkät puoliintumisajat ja lääkkeet kertyvät elimistöön.

Onko yhteisvaikutuksia?

Varfariinin kanssa ei saa käyttää mikonatsoli-sienilääkettä, ei jauheena, ei puuterina, ei emätinpuikkona, ei geelinä, ei voiteena punottavalle ihoalueelle. Daktarinin ja Marevanin yhteisvaikutus tapahtuu maksassa ja ihminen voi olla vuorokaudessa hengenvaarassa. 

Johtuuko potilaan haitta hänen lääkityksestään?

Jos potilas sanoo, ettei kipulääke vaikuta, uskokaa. Tramadoli ja parasetamoli-kodeiiniyhdistelmä ovat lääkkeitä, joista joka kymmenes käyttäjä saa perimänsä vuoksi ainoastaan sen sivuvaikutukset: sekavuutta ja pahoinvointia.

Meillä käytetään valtava määrä kolesterolilääkkeitä, mutta ei tunneta niiden sivuvaikutuksia. Terveyskeskukset ja reumapoliklinikat ovat puolillaan ihmisiä, joilla on suurten lihasten kipuja, nivelkipuja, tunnottomuutta sormissa ja jalkapohjissa. Ne johtuvat rasvalääkkeistä. Ei ole pelottelua, että potilaalle kerrotaan tavanomaisimpien lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset. 

Maailman yleisin lääkekuolema on tulehduskipulääkkeeseen menehtyminen. Suomessakin sadattuhannet ihmiset syövät SSRI-lääkkeitä masennukseen tietämättä, että samanaikaisesti otettu tulehduskipulääke nostaa mahasuolikanavan vuotoriskin 16-kertaiseksi.

Sairaanhoitajan vakiokysymys kuuluu, milloin olet viimeksi ottanut ibuprofeenia, ketoprofeenia tai ASAa? Moni luulee kuumaan veteen sekoitettavaa flunssalääkettä pelkäksi mehuksi kohtalokkain seurauksin.

 

 


Kirjoittaja: Riitta Eskola

« Takaisin