Hoitoketjujen kehittämisessä tarvitaan vaikuttavuuden arviointia

Hoitoketjun tavoite on, että potilas on turvallisissa käsissä ja pääsee tarvittaessa nopeasti oikeaan hoitopaikkaan. Tiedonkulku eri hoitopaikkojen välillä on vielä ongelma, johon odotetaan ratkaisua sähköisestä tietojärjestelmästä. Hoitoketjun vaikuttavuuden arviointi koetaan vaikeaksi, ja se edellyttääkin moniulotteista osaamista, jota pyritään parantamaan täydennyskoulutuksella.

 

Hoitoketjussa pyritään hoidon jatkuvuuteen jakamalla hoitovastuuta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kesken. Hoitoketjun käytännöt ovat vasta kehittymässä, vaikka niistä on puhuttu jo 1990-luvulta alkaen. Sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa palveluja on kehitetty prosessimaisiksi, mutta organisaatiorajat ylittävät hoitoketjut ovat vasta kehittymässä.

Tutkija Leena Silvennoinen-Nuora (2004) on tarkastellut vaikuttavuuden arviointia hoitoketjussa. Esimerkkinä on käytetty reumapotilaan hoitoketjua

– Vaikuttavuuden arvioinnista puhutaan enemmän kuin sitä käytännössä tehdään. Pyrin tässä tutkimuksessa tuomaan eväitä vaikuttavuuden arviointiin, joka voidaan purkaa käytännön tason toimijoiden tuottamiksi vaikutuksiksi potilaille. Haluan kannustaa käytännön työtä tekeviä arvioimaan oman hoitotyönsä vaikutuksia ja kirjaamaan niitä, jotta niistä olisi hyötyä hoitoketjun toisille tahoille, Silvennoinen-Nuora havainnollistaa tutkimuksensa tuloksia.


Uusi tutkimus käytännön vaikuttavuudesta

Vaikuttavuuden arviointia tutkittiin reumapotilaan hoitoketjussa, jota on kehitetty Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Vaikuttavuuden arviointijärjestelmänä käytettiin tasapainotettua arviointimittaristoa (BSC), jossa on perustana neljä näkökulmaa: henkilöstön, prosessin ja asiakkaan näkökulmat, jotka ovat edellytyksenä neljännelle eli vaikuttavuuden näkökulmalle. Kunnallinen työmarkkinalaitos on antanut suosituksen tuloksellisuuden arvioimiseksi tällä tavalla. Edellä mainittujen näkökulmien huomioon ottaminen on edellytys vaikuttavuuden arvioinnille, ja näkökulmat ovat riippuvuudessa keskenään.

Tutkimusta käytännön vaikuttavuudesta on tehty hyvin vähän, ja Silvennoinen-Nuoran tutkimus tuo uutta tietoa aiheesta. – Pyrin avaamaan vaikuttavuuden helpommaksi asiaksi arviointia varten. Tällöin käytännön tason toimijat arvioivat vaikutuksia ja strateginen johtotaso arvioi vaikuttavuutta, joka koostuu vaikutuksista. Vaikuttavuuteen kuuluvat sekä asiakasvaikuttavuus että yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oleellista on, että molempia arvioidaan tavoitteisiin nähden monipuolisesti erilaisilla mittareilla, sekä laadullisesti että kvantitatiivisesti, esimerkiksi haastatteluilla, kyselyillä ja tilastojen avulla. Arviointi tapahtuu yleensä jälkikäteen, mutta hoitoketjussa arvioinnin ajankohtaa pitää laajentaa niin, että se tapahtuu myös hoitojen eri vaiheissa, Silvennoinen-Nuora perustelee.

– Hoitoketjujen toiminnassa on vielä käytännön ongelmia, esimerkiksi tiedonkulussa, vaikka Etelä-Pohjanmaalla erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö toimiikin kiitettävästi, koska siellä erikoissairaanhoidossa tuetaan perusterveydenhuoltoa. Onnistuakseen hoitoketjun kehittämisessä perusterveydenhuolto tarvitsee lisäresursseja. Henkilöstöä ei ole riittävästi tai se vaihtuu, ja tällöin sairausryhmäkohtaisia hoitovastuuhenkilöitä on vaikea nimetä. Esimerkiksi reuman hoidosta vastaavia lääkäreitä ja reumahoitajia ei ole kaikissa terveyskeskuksissa, Silvennoinen-Nuora kertoo.


Hoitoketjun toimintaa kehitettävä

Etelä-Pohjanmaalla reumapotilaiden hoitoketjussa toimii joustava yhteistyö esimerkiksi konsultoinnissa; erikoissairaanhoidossa ollaan valmiita auttamaan perusterveydenhuollon ammattilaisia toiminnan kehittämisessä ja hoitotietojen tulkinnassa. Esimerkiksi laboratoriokokeita otetaan ja tulkitaan perusterveydenhuollossa ja tarvittaessa konsultoidaan erikoissairaanhoitoa.

Reuman erikoisuutena ovat nivelkivut, joihin potilas tarvitsee nopean avun eli kipuinjektion. Tätä osaamista ei ole kaikilla lääkäreillä perusterveydenhuollossa, joten potilas voi joutua turvautumaan erikoissairaanhoitoon.

Potilaiden toive on kipupistosklinikka, jossa lääkäri antaa kipuinjektion. Vaikka terveydenhuollon organisaatiota on kehitetty potilaslähtöiseksi, potilaat kokevat sen edelleen organisaatiolähtöiseksi.

Perusterveydenhuollossa hoitoketjun mukaisella moniammatillisella tiimityöllä, kuten reumatiimillä, ei ole niin pitkiä perinteitä kuin erikoissairaanhoidossa. Tietojen kirjaamisessa ja tiedonkulussa on vielä suuria ongelmia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken. Hoitoketjuille ei vielä tehdä organisaatiorajat ylittäviä hoitosuunnitelmia. Kirjatut tavoitteet puuttuvat, ja ne ovat edellytyksiä vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnille.

– Sektorirajat ylittävän hoitosuunnitelman kehittäminen edellyttää, että on päätettävä, kuka vastaa hoitoketjun toiminnasta. Nyt siitä ei vastaa kukaan, ja tämä on valtakunnallinen ongelma. Hoitoketjut ovat terveydenhuollon tulevaisuutta, ja niiden toiminnan onnistumisen edellytys on, että jollakulla on vastuu toiminnasta, Silvennoinen-Nuora toteaa.


Potilaan kohtaaminen tärkeämpää kuin tietotekniikka

Sähköiseen potilastietojärjestelmään kohdistuu suuria odotuksia, että sen myötä tiedonkulku paranee merkittävästi. – Järjestelmä helpottaa tiedonkulkua, ja sen tulisi palvella myös vaikuttavuuden arviointia, koska tiedosta on hyötyä eri hoitotahoille. On tärkeää tietää esimerkiksi lääkkeen vaikuttavuus, jota ei nykyisin aina kirjata. Vaikutusten arviointi tapahtuu asiantuntijan päässä mutta ei aina kirjaudu mihinkään. Vaikutukset pitää kirjata näkyville, jotta muutkin saavat tiedon, joka helpottaa seuraavaa hoitotahoa. Tällöin potilas säästyy tiedon kuljetukselta, jossa on vaarana tiedon vääristyminen matkalla. Kannustan terveydenhuollon henkilöstöä vaikutusten arviointiin ja tulosten kirjaamiseen, Silvennoinen-Nuora opastaa.

– Sähköiseen potilastietojärjestelmään siirryttäessä korostan, että palvelun on oltava potilaslähtöistä niin, ettei tekniikka saa ylivaltaa ja palvelu kärsi tekniikasta. Huomio on kohdistettava potilaaseen eikä tietokoneeseen, Silvennoinen-Nuora painottaa.

Terveydentilan arviointiin on jo olemassa mittareita, joita voisi käyttää tehokkaammin vaikutusten arviointiin. Esimerkiksi kipumittarilla voidaan verrata potilaan senhetkistä tilannetta kuukauden takaiseen. Potilas itse tietää hoidon vaikutuksen parhaiten, ja tätä tietoa kannattaa hyödyntää. Nyt ammattilaiset arvioivat potilaan terveydentilan kehitystä enemmän kuin tämä itse.

Vaikutusten arviointi tasapainotetun mittariston avulla prosessien sujuvuuden näkökulmasta auttaa tarkastelemaan myös sitä, tehdäänkö työt oikeilla tavoilla ja menetelmillä.


Hoitoketju tuo etuja

Hoitoketjun pitäisi taata, että potilas on hyvissä käsissä ja asiantuntevassa hoidossa sekä pääsee tarvittaessa nopeasti oikeaan hoitopaikkaan. Lähtökohtana on asiakkaan saama hyöty ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Hyvin toimiessaan hoitoketju tuo myös taloudellista etua. Hoidon päällekkäisyyksiä ja aukkopaikkoja voidaan poistaa. Toiminnassa pyritään tehokkaaseen hoitoon polikliinisesti, ja samalla vähenee hoidon tarve vuodeosastolla. Järjestelmä on kehitetty, jotta potilas selviytyy paremmin kotona omin avuin, ja myös itsehoitovalmiuksia parannetaan.




Tutkimus osa Kartuke-ohjelmaa

 Leena Silvennoinen-Nuoran tutkimuksen kohteena olivat tasapainotetun arviointimittariston (BSC) käyttöönoton avainkysymykset. Tutkimus on tehty osana kunnallisten palvelujen tuloksellisuuden arvioinnin tutkimusohjelmaa (Kartuke). Tutkimusohjelmassa toimivat Tampereen, Kuopion, Joensuun ja Lapin yliopistot ja sitä rahoittivat Työsuojelurahasto sekä hankkeessa mukana olleet kunnat.

Hoitoketjut ja vaikuttavuus -tutkimukseen osallistuivat Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitos (entinen hallintotieteen laitos), Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Seinäjoen seudun terveysyhtymä sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön terveysala. Tutkimusta varten haastateltiin organisaatioiden lääketieteen ja hoitoalan asiantuntijoita, laatupäälliköitä, ammattikorkeakoulun kouluttajia, hoitajia, potilaita ja potilasjärjestöjen edustajia. Tutkimusta saa ostaa kirjakaupoista.




Lähde

SILVENNOINEN-NUORA L 2004: Hoitoketjut ja vaikuttavuus. Vaikuttavuuden arviointi reumapotilaan hoitoketjussa.


Kirjoittaja: Pirjo Lääperi

« Takaisin