Haasteellisesti käyttäytyvän dementoituneen hoitoympäristö

Vanhuksen ja myös dementoituneen ihmisen omanarvontunto ja itsekunnioitus on riippuvainen siitä, miten ympäristö häntä arvostaa ja kohtelee. Intiön hoivakodin Venla-osastolla kehitettiin hoitoympäristöä dementoituneen ihmisen arvokasta elämää tukevaksi.

Oulussa toimivan Intiön hoivakodin Venla-osaston hankkeessa kehittämiskohteena oli hoitoympäristö. Intiön 90-paikkainen hoivakoti aloitti toimintansa joulukuussa 2005. Henkilöstömäärä osastoilla on 0.8 hoitajaa asukasta kohden. Intiön hoivakodin arvot ovat eheys, itsemääräämisoikeus, lähimmäisenrakkaus, yhteisöllisyys, ihmisen kunnioittaminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Ne on määritelty Dementoituneen arvokas elämä -koulutuksen tuloksena. Venla on Intiön hoitokodin 30-paikkainen haasteellisesti käyttäytyvien ja dementoituneiden osasto.

Dementoituneen ihmisen arvokas elämä hoivakodissa
Dementiassa on kyse oireyhtymästä, ei erillisestä sairaudesta. Dementiaan liittyy henkisen toiminnan ja muiden aivotoimintojen heikentyminen siinä määrin, että se rajoittaa sairastuneen itsenäistä toimintaa. (Erkinjuntti ym. 2001)
Käyttäytymisen muutokset ovat osa dementoituneen ihmisen elämää. Levottomuus voi esiintyä äänekkyytenä, fyysisenä aggressiivisuutena, vaelteluna, karkailuna ja harhaluuloina (Cohen-Mansfield 2005.) Käyttäytymisen taustalla on yleensä jokin syy, kuten huono – olo, kipu tai masennus, jota dementoitunut ihminen ei pysty sanallisesti ilmaisemaan. Dementoituneilla ihmisillä on usein myös univaikeuksia ja yöllä herätessään he voivat olla sekavia ja pelokkaita.
Vanhuksen ja myös dementoituneen ihmisen omanarvontunto ja itsekunnioitus on riippuvainen siitä, miten heitä arvostetaan ja kohdellaan. Vanhuus on luonnollinen ja arvokas osa elämää, se sisältää luopumista, mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä oikeuksia ja velvollisuuksia. Hyvään vanhuuteen kuluu oikeus turvallisuuteen ja oikeus tuntea itsensä arvostetuksi sekä ilmaisuvapaus ja oikeus saada apua arkipäiväisessä elämässä. (Kankare & Lintula 2004.)
Arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu myös kodinomainen yhteisö, jossa tuetaan omatoimisuutta, osallistumista ja toimintakykyä. Yhteisön tulee olla yhteinen elämisyhteisö vanhuksille ja siellä työskenteleville. Dementoituneelle ihmiselle on tärkeää, että hän saa lähiympäristössä kokea, että häntä arvostetaan ja hän on korvaamaton. (Kankare & Lintula 2004.)

Haasteellinen käyttäytyminen
Haasteellisesti käyttäytyvät ihmiset ovat kiinnostavia ja vaativia persoonia hoitotyön näkökulmasta. He osoittavat selviytymisenhalua, luonteenlujuutta ja tarvetta siihen, että heidät otetaan vakavasti. Usein tämän tarpeen ilmaiseminen tulkitaan negatiivisena. Cohen-Mansfield (2005) luokittelee haasteellisen käyttäytymisen muodot kolmeen alueeseen. Aggressiivinen käyttäytyminen on lyömistä, potkimista, esineiden särkemistä tai sanallista uhkailua. Fyysinen ei-aggressiivinen käyttäytyminen on vaeltelua ja sanallinen aggressiivisuus kiroilua.

Hoitoympäristö dementoituneen ihmisen hoidossa
Fyysinen hoitoympäristö
Osaston yhteiset tilat, asukkaiden huoneet, parvekkeet, piha-alueet ja ympäröivä luonto kuuluvat fyysiseen hoitoympäristöön. Hyvä fyysinen hoitoympäristö on viihtyisä, kodinomainen ja turvallinen.
Dementiayksikössä on kiinnitettävä erityistä huomiota hyvään valaistukseen, ympäristön hahmottamisen helppouteen ja turvalliseen liikkumiseen. Hoitoympäristön tulee olla avara, selkeä ja mahdollistaa esteetön liikkuminen. (Kotilainen ym. 2001).
Dementiayksikön asukkaat tarvitsevat ahdistusherkkyytensä vuoksi rauhallisuutta ja levollisuutta. Tilasuunnittelulla mahdollistetaan yhdessäolo yhteisissä tiloissa ja rauhoittuminen omassa huoneessa. Dementiayksikön ympäristöllä on tärkeä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Ikkunasta avautuvan maiseman katseleminen voi tuottaa hyvää oloa, sieltä voi seurata ihmisten liikkumista, ulkona tapahtuvaa toimintaa ja vuodenaikojen vaihtelua. (Mustajoki ym. 2001; Noppari & Koistinen 2005).
Venlassa on 27 huonetta, kolme kahden ja muut yhden hengen huoneita. Tilat on äänieristetty ja sisustusmateriaaleissa on huomioitu kaiuttomuus. Osasto jakautuu kolmeen soluun, joissa jokaisessa on iso lasitettu parveke. Parvekkeelle pääsee sängyllä, mikä mahdollistaa ulkoilun kaikille asukkaille.
Tilat ovat avaria ja valoisia, sisustuksessa on käytetty maanläheisiä ja lämpimiä värisävyjä. Huoneissa on wc ja suihku. Perusvarustukseen kuuluu sähkösänky, pöytä, tuolit ja kirjahylly. Asukkailla on mahdollisuus tuoda henkilökohtaisia tavaroita huoneeseensa. Kodinomaisuutta luodaan pöytäliinoilla, tauluilla, seinävaatteilla ja viherkasveilla. Vuodenaikojen vaihtelu ja juhla-ajat huomioidaan sopivalla koristelulla.
Ikkunat ovat matalalla, mikä mahdollistaa kaikille ympäröivän luonnon ja ulkona tapahtuvan toiminnan seuraamisen. Piha-alueella on viinimarjapensaita, kukkia, grillikatos ja puutarhakalusteita. Kesällä asukkaiden ja omaisten kanssa nautitaan päiväkahvit pihalla.
Tilat, joihin asukkaiden ei toivota menevän, voidaan tarvittaessa lukita. Näin ei turhaan jouduta kieltämään ja estämään vapaata liikkumista. Kulunvalvontajärjestelmä on viimeisimmän teknologian mukainen. Kävelevillä asukkailla on dementiaranneke, joka mahdollistaa turvallisen liikkumisen osastolla. Ranneke sulkee ulko-oven, kun asukas kävelee sen ohi. Asukkailla on myös hoitajankutsuranneke, jonka voi laittaa kiinni ranteeseen tai sängynlaitaan. Hoitajakutsut ja kulunvalvonta näkyvät käytävällä olevissa näyttötauluissa ja kannettavissa puhelimissa. Levottomille ja vaelteleville asukkaille on mahdollista laittaa patjan alle vuodehälytin, joka hälyttää, jos asukas on noussut ylös. Huoneiden oviin voidaan asentaa avaamisesta kertova hälytin.
Turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota, esimerkiksi patterit on suojattu kehikolla irrottamisen estämiseksi, televisiot on pultattu kiinni tv-pöytään ja ikkunoissa on kappaverhot. Keittiöissä on turvahellat, ja avotiskien eteen voi laskea metallisen turvaverkon.
Uudet nykyaikaiset ja turvalliset tilat mahdollistavat dementoituneille ihmisille kodinomaisen ympäristön, yhteisten toimintojen järjestämisen ja liikkumisen vapauden. Nämä antavat heille tunteen, että heitä arvostetaan ja he kuuluvat yhteisöön.

Psykososiaalinen hoitoympäristö
Asukkaat, hoitohenkilökunta, omaiset, läheiset ja ystävät ovat osa psykososiaalista hoitoympäristöä.
Psykososiaaliseen hoitoympäristöön kuuluu rauhallinen ja asukasta kunnioittava ilmapiiri sekä yhteistyö omaisten ja läheisten kanssa. Yhteisöllisyys, toiminnallisuus ja erilaiset tapahtumat tuovat sisältöä asukkaan arkeen. Asukkaan elämänhistorian tunteminen auttaa yksilöllisen arjen suunnittelussa. (Mustajoki ym. 2001) Hoitajan ja asukkaan vuorovaikutuksessa tärkeää on aitous, avoimuus, kunnioittaminen ja rehellisyys. Muistelulla, huumorilla ja ilolla on tärkeä merkitys dementoituvan hoitotyössä. Muistelu tukee dementoituneen ihmisen persoonallisuutta, luo turvallisuutta ja mielekästä yhdessäoloa. Huumori vaikuttaa myönteisesti koko psykososiaaliseen ilmapiiriin, tuottaa mielihyvän kokemuksia ja auttaa kestämään muitakin tilanteita. Huumoria käytettäessä tulee aina huomioida dementoituneen ihmisen tausta. (Mähönen 2001).
Venlassa toimii joka toinen viikko ”Oi niitä aikoja” -ryhmä, jossa muistellaan etukäteen mietityn teeman pohjalta asukkaiden elettyä elämää ja siihen liittyviä merkityksellisiä tapahtumia. Teemana ovat olleet muun muassa lavatanssit, ystävyys ja yhteistyö Intiön hoivakodin muiden osastojen kanssa sekä murreryhmät. Tiimit vuorollaan valmistelevat toimintahetken, jolloin voidaan leipoa, laulaa, viettää hemmotteluhetkiä tai kutsua ulkopuolisia esiintyjiä vierailulle. Tarkoituksena on lisätä asukkaiden ja henkilökunnan yhteisöllisyyden kokemusta. Hoivakodin ohjaajat järjestävät asukkaille virkistystuokioita.
Vapaaehtoistyöntekijöinä toimivat ystävät pitävät osastolla ”marttakerhoa”. Asukkaat voivat viettää yhdessäolohetkiä vaikka käsitöitä tehden. Ennen kaikkea ystävät tuovat tuulahduksen elämästä hoivakodin ulkopuolelta. Toisten ihmisten toimien seuraaminen on mieltä rauhoittavaa ja virkistävää, se mahdollistaa yhdessäolon ja tarjoaa kokemuksen ”suurperheen” arkielämästä. Intiön hoivakodissa on aktiivinen omaistoimikunta, joka toimii asukkaiden puolestapuhujana ja järjestää erilaisia tapahtumia.
Kehittämishankkeen myötä Venlan hoitohenkilökunta on saanut rohkeutta käyttää luovasti omaa persoonaa työvälineenä. Luovuus ja rohkeus ovat poistaneet rutiineja, on alettu paremmin huomioida dementoitunut ihminen yksilöllisine tapoineen ja tottumuksineen.

Omahoitajuus
Omahoitaja on perehtynyt omaan asukkaaseensa, hänen elämäntarinaansa ja toimii läheisessä kontaktissa omaisten ja läheisten kanssa. Omahoitajan tukena on moniammatillinen tiimi ja koko työyhteisö. (Noppari & Koistinen 2005).
Venlassa omahoitajasuhde on hoitotyön peruselementti haasteellisesti käyttäytyvän asukkaan hoidossa, ohjaamisessa ja hänen omaistensa tukemisessa. Haasteellisesti käyttäytyvän asukkaan turvallisuuden kokemukseen hoitotilanteissa tarvitaan tutut pitkäaikaiset omahoitajat. Omahoitajat tutustuvat asukkaan elämänkertaan, tapoihin, tottumuksiin ja laativat tämän pohjalta hoitosuunnitelman.
Tavoitteena on, että asukkaan elämä hoivakodissa sisältää hänelle tuttuja ja arvokkaita asioita. Asukkaan elämänhistorian tunteminen on helpottanut tehtäväkeskeisistä rutiineista luopumista.
Toimittaessa asukkaan kanssa puhutaan hänen elämänsä merkityksellisistä asioista. Tämä rauhoittaa hoitotilanteen ja auttaa häntä keskittymään tuttuihin asioihin, poistaa levottomuutta ja aggressiivisuutta. Hoitaja kohtaa asukkaan tasavertaisena ihmisenä. Jäljellä olevia voimavaroja tuetaan kannustamalla asukasta toimimaan itse kaikissa niissä asioissa, joihin hän vielä pystyy.

Lääkkeetön hoito
Dementiaan sairastuneen lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan ensisijaisesti sitä, että asukkaasta ja hänen tarpeistaan huolehditaan tarkoituksenmukaisesti. Hoitoyhteisön ja -ympäristön avulla tuetaan toimintakykyä ja vältetään rajoittamista. Tavoitteena on pyrkiä ehkäisemään käytösoireiden ilmaantumista.
Laajemmin tarkastellen lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan erilaisia psykososiaalisia hoidollisia lähestymistapoja sekä vuorovaikutukseen ja potilaan hoitoympäristöön vaikuttamista. (Erkinjuntti ym. 2001).
Venlassa lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan sitä, että rauhoittavien lääkkeiden sijasta käytetään vuorovaikutuksellisia ja luovia auttamismenetelmiä, kuten musiikki, ulkoilu, minän tukeminen ja sosiaalinen kanssakäyminen. Hoitotyön interventioina ja terapioina käytetään musiikkia ja validaatiota eli tunteiden kuuntelua. Hoitoympäristöön ja työyhteisöön kohdistuva henkilökunnan koulutus ja hoitoympäristön muokkaus ovat tärkeitä lääkkeettömän hoidon edellytyksiä.
Lääkkeetön hoito on ensisijainen haasteellisesti käyttäytyvien hoitomuoto, mutta rauhoittavia lääkkeitäkin joudutaan käyttämään. Lääkkeiden tarvetta ja vaikutusta arvioidaan ja seurataan aktiivisesti.

Koulutus muutti asenteita
Kehittämishanke lähti liikkeelle uuden hoivakodin perustamisesta. Uusiin tiloihin muuttaminen mahdollisti hoivakodin asukkaiden yksilöllisen ja turvallisen hoitamisen sekä erilaisten yhteisten toimintojen järjestämisen.
Tarvittiin koulutusta uusien toimintamallien kehittämiseen sekä välineitä tukemaan asukkaan arvokasta elämää. Koulutus antoi eväitä hoitajien jaksamiseen, laadun parantamiseen sekä asiantuntijuutta haasteellisesti käyttäytyvien hoitoon. Lisäksi saatiin voimavaroja erilaisten asukkaiden kohtaamiseen. Koulutuksen myötä asenteet muuttuivat. Entisistä vaikeista asukkaista tuli haasteellisesti käyttäytyviä; sairauden keskeltä löydettiin ihminen. Henkilökunta sisäisti koulutuksessa määritellyt arvot ja nämä näkyvät päivittäisissä toiminnoissa.
On tärkeää, että asukas voi itse osallistua omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon yhdessä omaisten ja läheisten kanssa. Omaisten tukeminen ja ohjaaminen ymmärtämään haasteellista käyttäytymistä sekä motivointi osallistumaan asukkaan elämään on tärkeä osa hoitotyötä. Riippumatta asukkaan fyysisestä tai psyykkisestä kunnosta heidän kanssaan voi tehdä monenlaisia asioita.
Omahoitajuus on Venlassa tärkeää ja sitä kehitetään. Omahoitaja saa tukea tiimin jäseniltä asukkaan hoitoon liittyvässä päätöksenteossa. Ongelmatilanteissa mietitään yhdessä, miten olisi parasta toimia. Tiimityö vaatii sitoutumista ja toisen työn arvostamista. Tiimityö mahdollistaa toinen toiselta oppimisen sekä ammatillisen ja inhimillisen kasvun.
Henkilökunnan tulee olla yhteistyökykyistä ja luovaa. On eduksi, että työntekijät tuntevat itsensä ja uskaltavat heittäytyä omalla persoonallaan tilanteisiin. Työssä jaksamista auttaa luova työote ja huumorin käyttö.
Kehitetyn toiminta-ajatuksen juurruttaminen käytännön arkeen on haasteellinen tehtävä. Keväällä 2007 pidettiin koko osaston kehittämispäivä, jonka tarkoituksena oli muutosprosessin eteenpäin vieminen ja koko henkilökunnan sitouttaminen yhteiseen tavoitteeseen ja toiminta-ajatukseen.
Kehittämishankkeen loputtua kehittäminen osastolla jatkuu henkilökunnan voimin. Tarkoituksena olisi jatkossa tehdä kehittämishankkeesta arvioiva opinnäytetyö.


Leena Ervasti, sairaanhoitaja
Aila Hanhela, sairaanhoitaja AMK
Rauni Kauppi, lähihoitaja, sairaanhoitajaopiskelija
Mia Rontti, sairaanhoitaja AMK
Tuija Tolonen, sairaanhoitaja
Raija Äijälä, sairaanhoitaja AMK
Merikosken hoivat/Yhteiset Palvelut – Intiön hoivakoti Venla, etunimi.sukunimi@ouka.fi

Seija Perttula, sairaanhoitaja, terveydenhuollon maisteri, lehtori

Päivi Vuokila-Oikkonen, sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, lehtori

----

Tiivistelmä
Ympäristö haasteellisesti käyttäytyvän dementoituneen hoidossa
Artikkelissa kuvataan Oulun kaupungin yhden dementiayksikön ympäristön kehittämistä. Työelämän hankkeessa kehittämisen kohteina olivat fyysisen ja psykososiaalisen ympäristö haasteellisesti käyttäytyvien dementoituneiden hoidossa. Hyvä fyysinen ympäristö on avara, valoisa ja väreiltään tarkoitustenmukainen. Turvallisuuden tunteen kehittäminen fyysisenä turvallisuutena ja kokemuksellisena tunteena on tärkeää. Psykososiaalisessa ympäristössä korostuu yhteisöllisyys ja sen toimintana erilaiset ryhmät. Omahoitajuus, asukkaan elämäntarinan tunteminen ja vuorovaikutus ovat lääkkeettömän hoidon lähtökohtia. Omaisten merkitys yhteistyökumppaneina on tärkeää.

Asiasanat: hoitoympäristö, omahoitajuus, yhteisöllisyys, lääkkeetön hoito


 


Kirjoittaja: Leena Ervasti, Aila Hanhela, Rauni Kauppi, Mia Rontti,

« Takaisin