Istu alas - katko kiireen kahleet

Kiire. Kiire. Kiire loppuu luonnostaan katastrofiin. Itse pitää jarruttaa, tai muuten muut piiskaavat vauhtia lisää. Sairaanhoitajien eettinen neuvosto vihjaisi syyskuisessa kokouksessaan, että sairaanhoitajan eettisiä ohjeita pitäisi ehkä muuttaa nykyistä kiiretyötä vastaaviksi. Sairaanhoitaja tehköön sen, minkä kohtuudella ehtii, älköönkä poteko jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja riittämätöntä oloa.

Kiireettömyys on hoitotyön ydin. Nykyään hoitotyössä ajatellaan, että kiireelle ei voi mitään, että se jopa kuuluu asiaan. Sekin luulo toistuu, että omalle työlleen ei voi asettaa rajoja, vaan on tehtävä kaikki, mitä joku keksii syliin sysätä. Hoitotyön muuttuvat käytännöt vaativat opiskelua ja vievät usein myös energiaa potilaan ja sairaanhoitajan välisestä vuorovaikutuksesta. Hoitava kontakti supistuu kiireen vuoksi minimiin.

Eettinen neuvosto toteaa arkityön jo etääntyneen alkuperäisestä ideastaan. Hoidon tulee yhä enemmän perustua näyttöön ja tutkittuun tietoon. Sairaanhoitajalle on turvattava mahdollisuus pitää itsensä ajan tasalla ja saada työaikana tutustua tutkimustietoon ja viedä uusinta osaamista käytäntöön.

Vältä lipsumista toisten töihin

Sairaanhoitajan rooliin näyttää kasautuvan sairaalan ammateista herkimmin sellaisia töitä, jotka eivät hänelle kuulu. Sairaanhoitaja tekee ne jouduttaakseen kokonaisuutta.

Sairaanhoitajat saattavat leikkaussalissa tehdä välisiivouksia nopeuttaakseen seuraavan potilaan pääsyä saliin. Liinavaatteiden vaihtaminen ja roskisten tyhjennys käyvät hetkessä. Kaivavatko hoitajat näin kuoppaa ensin laitoshuoltajien alta ja omankin työn alta ottamalla tehdäkseen toisten ammattiryhmien töitä?

– Aina vähemmän tarvitaan siivoojia, jos me teemme heidän työnsä. Välisiivouksessa, niin kuin monessa muussakin työssä, sairaanhoitaja kuvittelee säästävänsä aikaa, mutta kasaakin työtä itselleen. Näin hän antaa ohjata itseään ulkopuolelta. Eettinen neuvoston jäsenet muistuttavat, että sairaanhoitajan pitää johtaa omaa työtään itse.

Suunnitellaan yhdessä

On liian yleistä, että sairaanhoitaja ei arjessa ennätä rationalisoida työtään vaan painaa samalla kaavalla miettimättä, miten työn voisi tehdä toisin.

– Istahdetaan.Sen verran on pakko viikoittain tulla jostakin aikaa, että yhdessä työtä tekevät ihmiset voivat työnjohdon kanssa pysähtyä puntaroimaan työn laatua ja määrää, neuvosto suosittaa.

– Tiedämme hyvin, että istahteleminen ei kuulu sairaanhoitajakulttuuriin, mutta aika karkaa käsistä, jollei sitä joskus istuallaan pitele. – Kun aikaa onnistutaan töiden järkeistämisellä tuottamaan, pitää seuraavaksi vahtia, että aika koituu potilaan eduksi.

– Jos työ näyttää liian leppoisalta, on vaara, että se tulkitaan niin, että osastolle mahtuu vielä pari potilasta lisää. Potilaan kanssa keskusteleminen näyttää luppoajalta!

Tule takaisin, työnilo

Sairaanhoitaja tietää tehneenä päivän aikana paljon töitä, mutta usein jää tunne, ettei ole tehnyt riittävästi. Töiden jälkeen kaivelee, että jotain on jäänyt tekemättä. Tehokkuusvaatimusten puristuksessa ei pysty paneutumaan asioihin ja työnilo hiipuu.

– Omallakin uralla on ollut aikoja, että on ehtinyt keskittyä vain teknisten asioiden hoitamiseen. Potilaiden kyselyt tuntuivat häiritseviltä, kun ei saanut töitä tehtyä. Töiden valuminen toiseen vuoroon tuntui häpeälliseltä.

Nopsa, nätti, näppärä -kolminaisuutta aletaan vahvistaa opiskelijoiden käytännön jaksojen aikana. Moni joutuu rakentamaan imagon selkänahastaan.

– Kun havahtuu tulevansa nykyään pikkuisen ennemmin töihin ennättääkseen laittaa parit nesteet valmiiksi tai jäävänsä työpäivän jälkeen vielä hetkeksi, on aika korjata suhdettaan työhön koko tiimin kanssa.  

HOITAJAN KIIRE VINOUTTAA YHTEISKUNTAA

Kiire tuottaa hoitamista

Eettisen neuvoston jäsenet muistuttavat, ettei sairaanhoitajan kiire rajoitu omaan työyksikköön, vaan kaatuu läpi koko terveydenhuollon ja heijastuu laajalti yhteiskuntaan.Hoidon tuloksettomuus näkyy. Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa hoidetaan paljon somaattisia potilaita, joiden vaivat olisivat helpottuneet tai poistuneet jopa yhdellä kunnollisella keskustelukerralla, jos siihen olisi ollut aikaa.

– Luottamussuhde ei synny sekunnissa. On enemmän kuin tavallista, että potilaan psyykkisiä ongelmia ja suruja voidaan vuosia tutkia epäselvinä somaattisina vaivoina.

Lääkehoitojakin kiire lisää. Yli 700 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Lääkkeiden kulutus voisi vähentyä ja terveyskeskusten kuorma pienentyä, jos sairaanhoitajia olisi tarpeeksi puuttumaan esimerkiksi vanhusten masennukseen ja ahdistukseen.

Oman työn ydin esiin

Sairaanhoitajat osallistuvat ahkerasti muiden tekemiin tutkimuksiin. He keräävät oman työnsä ohella aineistoja, tekevät lääketutkimuksia, ottavat verikokeita, jakavat lääkkeitä.

– Sairaanhoitajien panos lääketutkimuksissa on välttämätön, mutta se syö ajan omalta tutkimukselta.

Eettinen neuvosto toivoo, että sairaanhoitajat tuottaisivat tietoa omasta työstään.Sairaanhoitaja käyttää työssään paljon muiden tieteenalojen empiiristä tietoa mutta tuottaa itse vähän tietoa oman työnsä ytimestä. Mitä sairaanhoitaja todella tekee? Mitä hoitaminen on? Mikä on hoitotyön rooli ja mihin sen rajat asetetaan? Sairaanhoitajan ammatti ja työ on tehtävä näkyväksi mittaamalla myös työn vaikuttavuutta. 

Kiire karsii koulutusta

Sairaanhoitajalla on velvollisuus kehittää omaa osaamistaan ja työtään.

– Koulutukseen pelätään lähteä siksi, että jokainen tietää poissaolonsa merkitsevän muille enemmän työtä.

Sairaanhoitajien koulutusmäärärahat ovat niukat, joten niistä on otettava irti maksimaalinen hyöty.

– Koulutuksesta palannut voisi jakaa oppia vaikka vuorojen vaihteessa pienessä tietoiskussa – lyhyt alustus ja keskustelua, jossa voisivat olla mukana myös soveltuvien hoitopaikkojen asukkaat, osastojen potilaat. Olisi hyvä, ettei tiedonjakamisesta tehtäisi kovin juhlallista, vaan keskustelutilaisuus, jossa ihmiset rohkaistuisivat jakamaan kokemustaan. Työajalla pitää myös ehtiä lukemaan tutkimuksia ja keskustelemaan niistä. Oman alan tutkittu tieto jää käyttämättä ajanpuutteen vuoksi.

– Kollegoilta oppiminen on monille muille sairaalan ammattiryhmille tärkeä kanava. Muutkin ammattiryhmät pitävät kiinni koulutuspalavereistaan.

Eettisen neuvoston jäsenten mielestä työnjohdon on hoidettava työvuorot niin, että koulutukseen voi lähteä miettimättä, millaisen loven jättää työvuorolistaan.

KIIRE TYÖTOVERINA

Kahvipäivystäjä turvaa tauon

Joka toinen hoitaja on ilmoittanut ettei pidä lakisääteisiä ruoka- tai kahvitaukoja. Myös omahoitajajärjestelmä suosii sitä, että tauot jäävät pitämättä. Muualla vastuullisissa töissä ajatellaan, että työntekijän on oltava niin levännyt ja ravittu, että pystyy töihinsä.

Kun omapotilas soittaa kelloa tai omainen ottaa puhelimitse yhteyttä, on lähdettävä kesken lounaan. Ikuisuuskysymys on, pitääkö potilaskellojen soida ruokatilassa tai saako hoitaja lähteä ruokasaliin syömään.

Ainakin puhelinpäivystystä pystyy vuorottelemaan. Päivystäjä ilmoittaa soittajille ystävällisesti, että työntekijä on lounastauolla, ja ottaa soittopyynnön. Näin osastolta annetaan yleisölle merkki, että sairaanhoitajalla on ruokarauha niin kuin muillakin ihmisillä.

Lentokoneessakin neuvotaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille, jotta kykenee auttamaan muita. 

Oma suu ensin

Potilasruokailu ajoittuu usein samaan aikaan kuin henkilökunnankin ruokatauko. Ruoan saapuminen osastoille vaihtelee yleensä sen verran, että hoitajien ruokalaan lähtemisestä tulee jokapäiväinen show.

– Ruoka säilyy kärryssä lämpimänä sen verran, että ruokaa pääsee jakamaan osaston koko vahvuus. Ei saa tulla sellaista ajatusta, että sairaanhoitaja livistää ruoan jakamisesta.

Oman hyvinvointinsa kustannuksella työskentelemisestä alkaa uupumuksen kierre.

Eettinen neuvosto toivoo työnjohdon ja henkilökunnan tekevän ruokailusta selvät säännöt. Lounas on oikeus nauttia ilman häiriötä.

Odotteleminen tuo hopun

Tapamyöhästyjät aiheuttavat kiirettä ilmestyessään jatkuvasti muutaman minuutin myöhässä. Jos tiimi joutuu odottamaan yhtä jäsentään 5–10 minuuttia, päästään kiirettä kuromaan kiinni valmiiksi kiireessä.

Eri kulttuureista tuleville opiskelijoille tähdennetään, että Suomessa arvostetaan täsmällisyyttä. Suomalaisten oletetaan oppineen kulkemaan minuutilleen.  

– Meidän ei myöskään tarvitse tulla töihin ennen aikojaan, sillä sitäkään ei voi hyödyntää lähtemällä ennen vuoron päättymistä.

Eettisen neuvoston mielestä työnjohdon on tärkeää palauttaa mieliin työajat tai sopia yhdessä poikkeuksista.

Hetki arvokeskustelulle

Työpaikoilla on mahdollista kartoittaa, kuinka hoitotyön periaatteet toteutuvat työyhteisössä, kunnioitetaanko kollegaa, otetaanko hänen näkökulmansa huomioon. Arvot ovat itsessään juhlallisia ja yleviä, mutta niiden toteuttaminen on äärimmäisen arkista, jopa vähäeleistä.

Arvokeskustelu voidaan käydä railakkaasti, jolloin se puhdistaa ilmaa. Myös äänetön arvokeskustelu on mahdollinen. Arvojen toteutumisen voi kartoittaa vaikka tukkimiehenkirjanpidolla.

– Osastolla voidaan laatia kriteerit, joita seurataan: joudunko keskeyttämään työni usein, saanko sanoa mielipiteeni, otetaanko ehdotukseni huomioon ja niin edelleen.

Myös hiljaisessa arvokeskustelussa valitaan yhdessä arvot, joita työyhteisössä halutaan noudattaa. Jokainen valitsee itselleen tarpeellisimman arvon ja alkaa toteuttaa sitä läpi arkityön. Kuukauden kuluttua arvioidaan, mitä äänettömällä arvokeskustelulla on saatu aikaan.

Eräällä osastolla työntekijät eivät kertoneet toisilleen arvoaan, jota olivat sitoutuneet itsessään vahvistamaan. Itselle tärkeä arvoa kukin saattoi muistella työvuoron alkaessa kenkiä riisuessaan tai pukukaapin ovea avatessaan. Vaikka arvoihin panostettu aika oli vähäinen, työkaverit saattoivat loppupalaverissa arvata, mitä arvoa kukin oli noudattanut!

KIIRE JA POTILAS

Hoitaja, hoppu ja potilas

Saako hoitaja sanoa, että on kiire? Perinteisesti sairaalassa vältetään kertomasta sitä potilaalle, mutta potilas vaistoaa kiireen kellon vilkuilusta, ilmeistä, eleistä ja siitä, ettei hoitaja ole kokonaan läsnä potilaan kohtaamisessa.

– Potilaat sanovat, etteivät viitsi vaivata, kun työntekijöillä on niin hoppu.

Eettinen neuvosto suosittaa, että potilaille kerrotaan rehellisesti, jos esimerkiksi työvuoro joudutaan tekemään vähemmällä henkilökunnalla.

– Potilaat voivat jopa luulla, että olemme vihaisia heille, kun emme ehdi vaihtamaan muutamaa sanaa sängyn vieressä.

Hoidon tasapuolisuus painaa kiireen keskellä. Jos sairaanhoitaja käyttää kuolevan potilaan lähellä toimenpiteisiin enemmän aikaa, hänelle tulee huono omatunto muiden omien potilaiden hoitamatta jättämisestä.

Eettinen neuvosto muistuttaa, että sairaanhoitajan kuuluu puuttua asiaan, jos havaitsee kollegansa kohtelevan potilasta epäeettisesti kiireen vuoksi. Omalla tai toisen asemalla hoitoyhteisössä ei saa olla merkitystä.

Potilas vaatii oikeuksiaan

Osastoilla viivytään mahdollisimman vähän aikaan, jolloin potilaille saattaa tulla sellainen käsitys, että he jäävät paitsi jostakin hoidosta. Peloissaan potilas alkaa vahtia tarkkaan saamansa hoidon tasoa, laatua ja määrä. Yksi potilas saa mielestään laadukasta hoitoa, kun hänen kipunsa lievitetään. Toinen on saanut laatukriteerinsä täyteen vasta, kun hoitaja on käärinyt papiljotit hänen päähänsä.

Yhä useampi potilas pitää oikeuksistaan tiukasti kiinni, olivatpa ne sitten laillisia tai kuvitteellisia. Oikeuksiensa hakija juoksuttaa henkilökuntaa valitusuhkailujen säestyksellä.

Eettinen neuvoston jäsenet muistuttavat, että potilaalle on syytä korostaa myös hänen velvollisuuksiaan.Potilasta rohkaistaan kertomaan hoitohenkilökunnan tietoon kaikki ne asiat, jotka hoitoon vaikuttavat. Potilaalle on hyvä muistuttaa, että hänen tulee itse sitoutua hoitoonsa ja sen suunnitteluun kykyjensä mukaan.

Hoitaja – ei passaaja

Omatoimisuuteen innostettavalle toipilaalle on tarpeen selvittää, että passaamalla hoitaja tekisi kuntoutujalle vain karhunpalveluksen.

Hoitotapahtuma onnistuu harvoin, jos potilas salaa vaikka edellisestä hoitokerrasta jääneen traumansa ja pelkää kaikkea ilman, että sallii peloistaan keskusteltavan.

– Potilaille ja omaisille voi jäädä sairaalakäynneiltä myös patoutuvaa huolta, joka muuttuu suureksi taakaksi. Eräs omainen kantoi syyllisyyttä siitä, että oli äitinsä sydänkohtauskuolemaa edeltäneenä iltana tönäissyt häntä kylkeen. Puoli vuotta asiaa mietittyään hän rohkaistui kysymään, oliko aiheuttanut äitinsä kuoleman.

Henkiset ja hengelliset tarpeet

Perustehtävät vaativat niin paljon aikaa, ettei potilaan henkisten kärsimysten ja hengellisten toiveiden äärelle aina ehditä eikä jakseta sairaalassa pysähtyä.

– Tulokeskustelussa sairaanhoitajan vastuulla on kuitenkin selvittää riittävän hyvin potilaan yksilölliset toiveet ja varmistaa, että tieto kulkee yli vuoronvaihtojen.

Isoja asioita on vaikea puhua pienessä ajassa. Sairaanhoitajat arastelevat potilaan hengellisistä asioista kysymistä, vaikka ne voitaisiin käydä läpi tulokeskustelussa yhtä luontevasti kuin kysymys ”Syötkö ruisleipää vai vehnäleipää?”. ”Haluatko osastolla ollessasi jutella sielunhoitajan kanssa?”

Eettinen neuvosto suosittaa, että potilaalta kysytään, onko hänellä asioita, jotka painavat mieltä. Osaston ilmoitustaulujen ja potilaskansioiden pitää olla ajan tasalla.