Jaksaa, jaksaa

Junassa mies luki ääneen iltapäivälehteä seurassaan olevalle kahdelle naiselle. – Jatkaisitko töissä, jos voittaisit lottovoiton?

Naiset nauroivat makeasti.
– Ei, kun rupeaisin tekemään kahta duunia.
Tätä kommenttia seurasi vielä hersyvämpi nauru.
Lopettaisitko sinä työnteon kuin seinään lottovoiton saatuasi? Siirrytkö eläkkeelle heti, kun virallinen ikä tulee täyteen? Monet ovat oikein hyvin jaksaneet tehdä töitä nykyiseen eläkeikään saakka.
Lisäksi tunnen monta sairaanhoitajaa, jotka keikkailevat vielä eläkkeelle päästyäänkin. En usko että tähän ajaa pelkästään taloudellinen pakko.
Kyllä kai työssään on viihtynyt, jos sinne omasta halustaan palaa. Yhteisöön kuulumisen lisäksi mahtavaa on varmaan myös vapauden tunne: voin lopettaa työn tekemisen juuri sillä hetkellä, kun itse haluan.
Kun suomalainen sairaanhoitaja suuntaa Norjaan tai Ruotsiin töihin, hän on usein väsynyt kovaan työtahtiin ja huonoon työilmapiiriin. Opinnäytetyön (Nurkkala 2008) tulosten mukaan esimerkiksi Norjassa työskennelleet olivat tyytyväisiä oman työn vaikuttamismahdollisuuksiin ja johdon tukeen (s. 14–17).
Varasin taannoin luomihoitajalta aikaa ihomuutosten tarkastukseen. Päivämäärää ja kellonaikaa katsastaessaan sairaanhoitaja Sinikka Mutikainen pohdiskeli ääneen, että eipä otetakaan tähän liian kireätä aikataulua.
– Itsehän me täällä nämä vastaanottoaikataulut säädämme, hän totesi lopuksi.
Se kuulosti hyvältä. Se kuulosti paitsi aidolta mahdollisuudelta vaikuttaa omaan työhön myös asiakkaan parhaan toteutumiselta.
Vaikkei näin suurta vaikuttamismahdollisuutta olisikaan, kannattaa pysähtyä pohtimaan niitä mahdollisuuksia, joita oma työ tarjoaa. Pienikin oma vapaus päättää, milloin teen ja miten teen, lisää työmotivaatiota.
Haastattelussa luomihoitajat kertoivat vielä, että työstä on tullut heidän näköistään.
Omannäköisessään työpaikassa jatkaisi ehkä lottomiljonäärinäkin.

Eva Agge
päätoimittaja